Suomalaista popmusiikkia koskeva puhe on sattuneesta syystä entistäkin tuotepainotteisempaa. Artistia kuin artistia kuvaillaan sanoilla uskottava, ammattitaitoinen, kansainvälinen. Seuraajien etsiminen menestyjille on viihdeteollisuudessamme nostettu jo jonkinlaiseksi kansalliseksi missioksi. Onkin vapauttavaa jutella paikallisten, erinomaisten, kehen tahansa vertailun kestävien orkesterien kanssa, joilla ei ole kiire minnekään, joille pieni on yhä kaunista, kotikutoisuus kansainvälisyyttä suurempi arvo.

Bridget on tästä asenteesta malliesimerkki. Janne(laulu, kitara), Dino (basso) ja Jami (kuvailevat musiikkiaan "kohtuulliseksi ja empaattiseksi.

-Pieni ja sympaattinen viehättää elämässä muutenkin. Sen näköistä tämä bänditouhukin sitten on, miehet tunnustavat.

Viimeisen vuoden melko tarkkaan tauolla ollut Bridget on aktivoitumassa uudelleen. Radiohitillään Souffle ainakin Räkärodeon kuuntelijat ihastuttanut orkesteri aikoo käydä toukokuun aikana äänittämässä noin neljä kappaletta, mahdollisesti tulevaa singleä varten. Parilla aiemmalla cd-r- muodossa levinneellä demolevyllään Bridget on soinut lämminhenkisen herkästi, vastustamattoman melodisesti, useimmiten hiukan haikeasti.

-Uusi materiaali on ehkä aiempaa akustisempaa ja ilmavampaa. Kevyttä, streittiä ja melodista, biisintekovastuun kantava Janne arvio.

Bridget on livenä hurmaava. Yhtye tajuaa ominaislaatunsa harvinaisen hyvin, eikä edes pyri väkinäiseen rokkaamiseen. Ujoa karismaa on käyty huokumassa Turun lisäksi ainakin Pietarissa, Tavastian Räkäfestivaaleilla ja Tampereella. Kotikaupungissa keikkoja olikin sitten jossain vaiheessa melkein joka viikko.

-Mehän ei oikeastaan tyrkytetä itseämme mihinkään soittamaan, pojat paljastavat jotensakin periturkulaiseen tapaan.

-Soittamaan siis mennään kun joku pyytää. Välillä rupesi olemaan jo liikaakin keikkaa jossain Downtownissa. Halutaan kuitenkin varoa, soittamisesta ei saa tulla työn tapaista. Eikä se tuntuisi mukavalta mennä soittamaan väkisin. Parempi, jos pääsee sanomaan, että itsepä pyysitte.

Keikkailun lisäksi Bridgetin kohokohtiin kuulu pääsy espanjalaislevymerkin kokoelmalevylle, samalle, josta kaveribändi Ben's Diaperskin löytyy. Kauneimman muiston tuntuu silti jättäneen Mynämäen keikka, jonka yhteydessä haastattelusta puuttuvan kitaristi Saku "Boomhauer" Krappalan äiti tarjosi pojille omenapiirakkaa.

-Piirakka oli hyvää, ja Sakun äiti hymyili paljon.

(Manu Haapalainen, Turun Ylioppilaslehti #12/11.5.2001)

Turkulaisen Bridgetin sataman lähellä sijaitsevalla treenikämpällä haisee ei-niin-tuore kala. Se ei kuitenkaan ole yhtyettä lannistanut, sillä takana on neljä vuotta soitantoa ja yli 50 keikkaa, aina Pietaria ja Helsingin Tavastia-klubia myöten. Iltapäiväjulkisuutta Bridget ei silti edes kaipaa.

-Ei meillä ole menestymisen suhteen hirveästi kunnianhimoa. Ennemmin otetaan vastaan mitä tulee, eikä tyrkytetä itseämme joka paikkaan, kertoo yhtyeen laulaja-kitaristi Janne ja saa muilta vastaukseksi hyväksyviä pään nyökytyksiä.

-Vaikka olisihan se hienoa, jos joku viitsisi maksaa meidän levyn tekemisen, hän naurahtaa.

Hieman pitää tosiaan ihmetellä, miten näinkin kauan toimineelta bändiltä ei ole vielä, cd-r -demoja lukuun ottamatta, ilmestynyt mitään julkaisua. Onko kyse laiskuudesta vai mistä?

-Meistä kukaan ei vain hingu suosiota niin paljon, että lähdettäisiin tekemään sen takia mitään epämiellyttäviä asioita, selvittää bassosta ja taustalauluista vastaava Dino.

-Niin, tämä on meille tällaista mukavaa harrastustoimintaa. Välillä pelataan jalkapalloa, käydään sienimetsällä, leivotaan ja sitten käydään taas soittelemassa, veistelee Janne sivusta.

-Noista julkaisuista vielä sen verran, että päästiin me pari vuotta sitten yhdelle espanjalaiselle powerpop -kokoelmalle mukaan muistaa Dino yllättäen.

Keikkafiilistelyä

Menestymisen paineet ovat Bridgetin soittajille tuntematon asia ja tärkeintä on musiikki, kunhan ei vain tarvitse soittaa pelkästään treenikämpän seinille.

-Meillä on keikoilla yleensä todella hauskaa. Sitä pääsee kuitenkin niin harvoin soittamaan yleisön eteen, että se on aina tapahtuma. Missään vaiheessa ei ole tullut sellainen olo, että olisi töissä, hehkuttaa Dino.

-Niin ja viime aikoina on myös päässyt eroon myös turhasta jännittämisestä. Osaa jo vähän fiilistellä ja nauttia siitä beat-kompin soittamisesta: "Kylläpäs se virvelin isku vaan sopii tähän kolmoselle niin hyvin", maalailee rumpali Jami nauraa hohottaen.

Tulevana lauantaina Bridget esiintyy Flavor Of The Month -illassa Säätämössä yhdessä kahden muun bändin kanssa. Viimeisestä keikasta yhtyeellä on kulunut jo hieman aikaa ja Janne houkuttelee yleisöä paikalle.

-Kyllä lauantaina kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan, sillä me soitetaan joitakin uusia hyvyyksiä. Moni tulee taas yllättymään ja leuat loksahtavat auki, hän lupaa.

(Pekka Siikavirta, TS Treffi 19.7.2001)